keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Silakkaa, mattoa, puuta....

Eilen tehtiin varsin perinteistä kalastajasuvun ruokaa: suolasilakoita. Vaikka kalastajasuvusta olenkin, ei silakka oo mun juttu, ei isoina eikä pieninä. Jostain syystä pelkkä silakoiden perkaaminen on aivan järkyttävää. Isäntä nauroikin, että on siinä kalastajan tytär! :D Isot kalat menee suomustaessa ja peratessa, mutta pienet on jostain syystä aivan ylitsepääsemättömiä.
Niinpä työnjako olikin että isäntä perkas ja allekirjoittanut latoi suolaan. Ovat olleet nyt yön yli jääkaapissa, katsotaan myöhemmin iltapäivällä mitä saatiin aikaan. Ehdotin kyllä tönkkösuolattuja (kuka tietää mitä se tarkoittaa? ;)), mutta mennnään nyt näillä.
Oma isä oli käynyt verkoilla eilen ja saanut hyvästi siikaa ja ahventa. Niinpä saatiin vielä noukkia sieltä kyytiin savustettua kalaa. Njam! Isäntä maisteli oman osansa eilen ja allekirjoittanut on raapinut siikoja tänään.

Kansalaisopiston kurssit alkoivat viime viikolla ja tänä vuonna työn alla on kolme kurssia:
* kudontapiiri
* maalaus/piirustus
* power kuntojumppa.

Kahdessa ensimmäisessä olen jo ollutkin mukana, viime torstaina vain oli niin flunssainen olo, että jätin jumppaamiset väliin. Huomenna sitten sinnekin ekaa kertaa! :)

Kudontapiirissä aloittelin Ruusuke-mattoa, kuvaa lisään illemmalla tähän alle. Kaunis kuvio, josta on tarkoitus tulla nojatuolin matto. Toisena työnä alkaa tänään loimen luominen pellavapyyhkeisiin/saunapefletteihin. Löysin kauniin kuvion Loimien Lomassa -lehdestä ja onneksi muutkin piiriläiset innostuivat siitä. Tarkoitus on valmistaa kunnon kasa käsipyyhkeitä, peflettejä ja vielä muutama saunapyyhekin. Huh, on tässä taas työsarkaa!

Isäntä askarteli iltapuhteina aivan ihanan puulaatikon jämälaudoista/-lankuista. Nyt ei ole enää halot pitkin lattiaa koiran repimänä (arvaatte varmaan kuinka hyvin ne pysyivät kannettomassa pahvilaatikossa kun talossa on pentukoira....).

Kissukka tarkasti puulaatikon
Puupinot <3
Isännän kotitalolla kävimme kesällä pienimässä kaadettuja puita ja saimme sitten luvan viedä koko kuorman mukanamme. Tilavasta perheautosta huolimatta puut tulevat hitaasti, mutta varmasti, kuorma kerrallaan kotiin. Tallissa on sitten vietetty aikaa pienimällä puita poltettavaan muotoon useankin kerran. Halkopinot ovat jo yhtä korkeita ja lisää pienittävää pitäisi hakea. Turkanen vaan kun tuo mies loukkasi selkänsä, on ollut pakko pitää taukoa puusavotasta. :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti